torstai, 19. kesäkuu 2014

Muutama maininta

Hei, en ymmärrä, kuinka tätä blogia on muistettu käydä lukemassa, vaikka en ole taaskaan päivitellyt tilanteita pitkiin aikoihin. Toisin en tiedä, onko tuo automaattinen laskuri kovin luotettava... Kiitos vaan teille, joista yksi oli niin vierasmaankielinen palaute, että ehkä se olikin vain ns. spämmi? No jos ei ollut, niin kiitos siitäkin, :).

Olen ihan lomalla. Ilman lapsia, ja henkikin on ohut, tiedättekö, kun on tottunut siihen, että huoneissa on elämää, ja sitten se yht`äkkiä puuttuu. On tyhjää ja yksinäistä, en tiennytkään, kuinka terveellistä on kokea välillä tämä tila. Arvostan todella taas sitä, kun lapset palaavat pian ja antavat olemuksellaan ja toiminnoillaan elämälle normaalin tasapainon. 

Kävin työhaastattelussa. Kyllä. Ihan loman kunniaksi, heh. No loman kanssa asialla ei ollut sen kummempaa tekemistä, kuin että haku työhön oli tietyllä aikavälillä, ja jäätyäni lomalle soittivat sitten, että olisi mentävä tentattavaksi. Se oli todella mielenkiintoista. Aivan kuin Oikotie mainostaa, että haastatteluun valmistautuminen olisi kuin "sokkotreffeille" menoa; aamiainen jäi välistä, kun ei vaan saanut syödäkseen, tuskin muisti koko asiaa. (Taisivat muuten jäädä kissatkin ilman ruokaa sinä aamuna.).

Olin herännyt hyvissä ajoin, eli liian aikaisin, ja olin paikalla puoli tuntia etuajassa. Istuin autossa, koska sisälle taloon ei päässyt ennen klo 8, jolloin ovet sähköisesti avautuivat. Ilmoittauduin ala-aulaan, tervehdin jokaista vastaantulijaa (eihän tiennyt, jos vaikka tuleva haastattelija olisi ollut joku heistä) ja painauduin mustalle nahkasohvalle odottelemaan. Joku nainen tuli kysymään, josko odotan jotain (ehkä näytin siltä), ja esitin hänelle asiani, vaikka se ei hänelle olisi edes kuulunut. Mutta tuntemattomiksi jäätiin edelleen. Sitten kuulin ja vilaukselta näin, kuinka tanakan oloinen, (hassusti toisen sukan sisässä lahje, ehkä kiireinen aamu) mies sanoi toiselle naiselle:" ...  jos se lähtee prosessoimaan asiaa..." eli miettivät meidän haastateltavien pään menoksi tenttikysymyksiä. Kysymykset eivät olisi itse tilanteessa olleet vaikeita, jos olisin äskettäin toiminut ko. alalla, ja jos olisin tiennyt toimenkuvani paremmin.

Sain siitä jonkin selonteon kyllä, mutta tuli hieman sellainen olo kun joskus ala-asteella, kun tein esitelmän Saamelaisista, mutta kerroinkin kokoajan Lapista... hoijaa. Jäi kuitenkin hyvä olo siitä keskustelusta. Olisi hieman parempi palkkainen työ kuin missä nyt olen, vaikka työmatka kasvaisikin. Mutta haastetta jotenkin olisin vaan vailla, nykyinen työ "junnaa paikoillaan", mä en ymmärrä, kuinka ihmiset voi tehdä samaa työtä monia vuosikymmeniä, Minusta ei ole siihen. Tai jos työ olisi henkisesti  tyydyttävää, niin sitten ymmärtäisin. Minusta tuntuu, että nykyinen työ tekee minusta pian hoidettavieni kaltaisia, ei millään pahalla, kun hekään eivät tilalleen mitään mahda!

Siivosin melkein koko huoneiston, puhdistin laatikot ja järjestelin kaiken, ja olin pestä kaikki petivaatteet, peitot ja tyynyt yms., mutta pesukone ei ollut yhtä innokas eikä juonessa mukana, vaan sanoi:"krääks!". Eilen soittivat Itellalta kaksi kertaa, että uusi pesukone on tulossa, ja asentaja soittaisi pian sen viimeisimmän puhelun jälkeen mutta kattia kanssa, ei ole soitellut, vaan on mennyt juhannuksen viettoon! Eli jumppahikisiä vaatteita on liuotettava ja peitot, ne ei valita.

Huomenna lähden ajelemaan tuonne Helsingin suuntaan, ja hakemaan katrastani kotiin. Saa taas laittaa ruokaa (itselle mitään laitellut, ostanut salaattia vaan) ja kuunnella nuorten "ihmeellistä" kieltä.

Nykyajan nuoret on NIIN erilaisia kuin mitä me oltiin aikanaan. :)

 

Tässä poikani yksi suosikki, ja mielestäni tuolla hän esiintyy itse "Munamiestä" (Putous) imitoiden!https://www.youtube.com/watch?v=-hUnjKIiuGY

Ja video, joka herättää TUNTEITA.... (Tämän kaltaisia tunteita ei herättänyt tänään saamani tekstiviesti, jonka kysymys olisi rivien välistä HUUTAEN tämä:"täällä olisi seksiä tarjolla." Mä en käsitä kuinka jotkut voi alentua tuollaiseen. Ja sitten pahoitellaan vaan jälkeen, että "anteeksi jos häiritsin." Mikä miehiä vaivaa? Miksei haluta tutustua? Siksi että ei kiinnosta.) Tämän videon voi kyllä katsoa, mutta Youtubessa, johon linkki on raameissa kyllä.

 

lauantai, 31. toukokuu 2014

Oikein, nurin...

Ikimuistoinen päivä. Ainakin muistan tämän päivän vielä siis ensi viikolla. Aamulla -ensi kertaa kouluvuosien varrella- molemmat lapset olivat jo "kukonlaulun aikaan" syömässä ja pukeutumassa "parhaimpiinsa" lukukauden viimeiseen koulupäivään. Niin voi kaiketi sanoa, koska varsinkin pojalla oli viimeisen päälle puku kravattia myöten. Eikä tällä kertaa juossut bussille, vaan lähti jopa hieman liian aikaisin rauhallisesti kävelemään. Kyllä tuota arvokkuutta kuoriutuu lapsesta tarvittaessa, vaikka ei niin arjessa aina huomaisi...

Juhlamieli säilyy Suvivirren laulelon ajan, sitten siirryttiin odottelemaan lapsia kolkoille käytäville. En oikeastaan miettinyt paljoakaan sitä, miksi poikani oli helpottunut päästyään kotiin. Ei halunnut poseerata koululla ruusu kädessä, ei ollut mitään "mieluista" paikkaa rakennuksen sopukoissa, missä olisi halunnut tulla kuvatuksi. Hän sysäisi ruusun ja todistuksen käteeni ja säntäsi bussille. Ajelin itsekseni kotiin, soitin toiselle lapselle, joka käy eri koulua. Katsoin facebookista, että oli saanut luokkansa parhaan todistuksen keskiarvon ja tullut siitä "palkituksi", joten onnittelut olivat paikallaan. Mutta olen varonut vertaamasta lapsia toisiinsa, sillä jokaisella heistä on eri vahvuudet, ja tämä "pinko" tapaus ehkä jopa ei ole vielä löytänyt erityisosaamistaan, kun kaikki niin tasaista... :).

Ajoin sitten autollani nastaan. Niin, en tiedä missä ja milloin, mutta kaiken säätelyn päätteeksi jouduin ostamaan kaksi uutta eturengasta -vain pienen nastan vuoksi. Olin nimittäin ajanut liian monta metriä puhjenneella renkaalla, (tottakai minun oli saatava se takaisin parkkiruutuun) joten se oli mennyt aivan käyttökelvottomaksi. Sain erittäin hyvää palvelua paikallisessa auton myyntiin ja huoltoon erikoistuneessa liikkeessä, jopa piirun verran liian hyvää, sillä minua palvellut mies laittoi myöhemmin minulle viestiä ilmeisesti yksityiselämästäni kiinnostuneena.

Tässä kohdin mietin, että niin, tottakai nainen tulee "kiitollisuuden velkaiseksi", kun saa erityishyvää palvelua, mutta varsinkin tietynlaisen ihmistyypin kohdalla (kuten minä olen; tunnollinen ja kiltti tietyssä määrin...) tällainen anteliaisuus voi tuntua jopa lievältä "ansalta". Mitäs jos nyt en suostukaan treffeille, saanko maksaa seuraavan kerran huollosta taas tuplasti enemmän? Tiedän, ettei pitäisi miettiä rahaa silloin kuin toinen vaikuttaa vilpittömältä, mutta hänhän sen mielestäni aloitti... Mutta ehkä minun pitää nyt kuunnella sisintäni, joka sanoo, että "kiitos, mutta kiitos ei, oli ihanaa, että autoit autoni kanssa, ja tiedän, että voisin luottaa aina autoiluun ja tuntisin oloni turvalliseksi kanssasi, mutta kiitos, en ole ihastunut sinuun, pidän vain siitä, miten minua kohtelet."

Minusta on niin ihanaa pysyä sinkkuna ja onnellisena siitä, että voi vapaasti haaveilla vaikka jokaisesta miellyttävän oloisesta miehestä, joka vastaan kävelee, ilman että tapahtuu yhtään mitään...Hah... En ole kuitenkaan kylmä, vaan ajattelen, että kolahtaa, jos on kolahtaakseen, tämän ikäiselläkin voisi vielä käydä flaksi, jos menisi itseään tyrkyttämään, mutta en ole sellainen nainen.

 

 

https://www.youtube.com/watch?v=pzEkl_lTz4Q

maanantai, 26. toukokuu 2014

Eteenpäin elävän mieli...

 

Ei mitään sairautta. Olin aika luimussa kun hyvästelin lääkärin, ja kurkkasin vielä oven raosta;" kyllä mä tiesin, ettei mua mikään vaivaa..." Olin kävellyt lääkärin edessä varpaillaan, pikkareissa. Kantapäilläni, kurkottanut varpaisiin... ja maannut selälläni laverilla, antanut lääkärin painella vartaloani... pokka piti, mutta ei se silti mieluista ollut. Puutumisen syy selvisi, se oli pakaralihas, joka oli päässyt jumittumaan. Eli venyttelyä...ja muut oireet johtuivat pelkästä nestehukasta. En enää koskaan mene nettiin "opiskelemaan", mikä mua voisi vaivata! Sieltä löytää ihan todella luulosairaudet!

Eilen töiden jälkeen sain inspiraation. Kitkin koko takapihan voikukista. Leikkasin nurmen sillä edestakas -työnnettävällä ja haravoin kaiken. Kastelukannulla vielä huljuttelin tuon maalatun "parketin", ei se parkettia ole, mutta hyvä kävellä paljoain jaloin. Oli vaille 30 astetta lämmintä. Suihkussa kahdesti mutta kai se kannatti. Mun on toteltava mun inspiksiä, niillä saa aikaiseksi. Pyykitkin kuivuivat silmänräpäyksessä.

Peruskoulun päättävälle piti ostaa puku. Voi wau miten ihana näky tuo poika puvussaan olikaan! Jessus, ihana käydä päätöstilaisuudessa katsomassa nuorten pukukavalkaadi, vaikka ei se ole ainoa syy, miksi sinne menen... :). Tänään sitten tyttärelle mekkoa hakemaan. Taidan itse pukeutua jätesäkkiin. ;).

Mä olen sulkenut oikeastaan  kaikki seurustelumietteet taka-alalle. Mun mielestä se on kannattanut. Ei ainakaan ole ollut mitään "sotkuja" tai ylimääräistä mietittävää, vaan on rauhassa laitellut pesää ja keskittynyt olemaan onnellinen. Siitä ja niistä asioista, mitä nyt on saanut aikaiseksi ja miten elää. Mulla on työ, koti, nyt uusi autokin (no melkein uusi), pystyn hankkimaan tarpeellisen, vaikka tiukkaa onkin. Mutta ehkä ilman tätä yksin olemista en todella osaisi arvostaa kaikkea, mihin olen kyennyt kuitenkin ilman apua. Eihän vahvuutta todellisuudessa ole se, ettei pyydä apua jos tarvitsee, mulla todella on vähän sellainen tyyli, että jos en osaa jotain, jätän sen sitten tekemättä tai toteutan parhaaksi katsomallani tavalla. Mies ei ole mulle sellainen pakkomielle, joka olisi oltava, vaan en edes ole miettinyt "puutettani" erityisesti. Elämä kantaa ja vie tällaisenkin taivaltajan paikasta toiseen, tilanteesta toiseen. Mä luulen, että osittain olenkin "sairastunut vahvuuteen", mutta itseäni se ei haittaa. Voi olla, että joskus joku mies "tunkee" elämääni, ottaa siitä osansa, tuo tullessaan jotain hyvää, mutta en ajattele sitä kokoajan, vaan keskityn elämään tässä ja nyt. Carpe Diem... ja toisaalta kuten Lana Del Rey sanoo... kuka voisi korvata...

https://www.youtube.com/watch?v=8ZwCu8u0bzA

 

 

sunnuntai, 11. toukokuu 2014

Luulotautisen höpinää

Onpa ollut hiljainen äitienpäivä. Omaa äitiä ei ole, olen vain itse päivän"sankari". Noh, sillä tavalla yleisellä tasolla. :)

Lapseni teki kakun jo lauantaina. Se muhi yön jääkaapissa, ja nyt siitä on vielä sen verran jäljellä, että ennätin kuvata sen. :) Todella hyvää, söin monta annosta!

Muutoin olen tänään vain etsinyt netistä tietoa ja saanut sitä serkultanikin. Nimittäin menen huomenna lääkärin pakeille. Hän on työterveyslääkäri, enkä odota paljoa siltä käynniltä. Hyvin ymmärtäväinen, mutta en ole varma, laittaisiko tutkimuksiin, vai pitääkö vain korvienväli-sairautena eli luulotautisen höpinöinteinä näitä oireiluja. No, itse tiedän, että todellakin välillä heikottaa, kehon lämpötila laskee huomattavasti, jalka puutuu, ja päätä särkee. Vain jotain mainitakseni. Joo, olen kuullut erittäin nasakan mielipiteen joka hetkeksi tainnutti olennaisen, kun ystävä sanoi:" ei se kuntoilukaan aina ole hyvästä, lepäisit välillä." No, minähän lepään, liikaakin, sillä todellisuudessa nautin nukkumisesta. En läheskään treenaile kuten pitäisi, mutta ko. ystävä ei treenaa ollenkaan, joten ymmärrettävä tokaisu häneltä.

Huomenna on työpäivä. Herätys jo kukonlaulun aikaan. Yleensä nukun jo näihin aikoihin. Nytkin lapset vilistää edestakaisin, ja kommentoin ja laitan koepaperiin välillä nimmaria... nyt ei ole kovin pitkä pinna enää. Olisko oire sekin jostain, heh!

Olen seilannut facessa, ja liittynyt taas ryhmään, jossa ollaan sinkkuja oikein virallisesti, vaikka siis olen leski. Ennen leskeyttä olin "eronnut". Kumpi onkaan "hienompi" titteli? Mutta niin, siellä julkaistaan kuvia esim. lemmikkieläimistä, eli ei mitään vakavaa. En "jaksa" kiinnostua seurusteluasioistakaan yhtään, eli mikä mua vaivaa?  Ehkä vain ennenaikainen vanhuus? Kuulen huomenna, ja ennustan, että ei yhtään mikään! :D

 

20140511_203605-normal.jpg

Tyttäreni leipoma kakku, tosi ihanan makuinen, sisällä valkosuklaata, ja todella kostea koostumus! ;D

 

 

tiistai, 6. toukokuu 2014

Sateenkaari ja pelko rakastaa

No niin. Nyt soi ihanasti Seal taustalla, Commitment. Olen aina ollut fani, niin kauan kuin muistan. Hieno ääni, upea ilmestys.

;feature=kp

Naapuri on hieman huonokuuloinen, joten otan nyt kaikki irti tänä aamuna tunnelmasta. Lapset  on koulutiellä, lenkki heitetty, ja kahvi keittyy. Suunnittelen täksi päiväksi pienoismallin kanssa käyntiä naapurikunnassa. Hänen takkinsa kuulemma on liian pieni... kuinkahan niin on päässyt käymään? No vapaapäivän kunniaksi pieni kiertoajelu ei tee huonoa. Olimme jopa aikeissa muuttaa tuonne puolen tunnin ajomatkan päähän tulevana kesänä, mutta suunnitelma kaatui ensinnäkin siihen, ettei pienoismalli saanut mieleistään koulua käytäväksi. Koulun "mieluuden" ratkaisi tietysti ystävä, joka oli ko. kouluun mennyt edellisen vuonna. Ja loput asiat ratkesivat "kuin itsekseen", eli näin on tarkoitettu. :)

Olen ollut enimmäkseen töissä. Tämä vuorotyö sotkee viikonpäivät ja elämän joskus aivan kummallisesti. Aika menee hurjaa vauhtia, mutta ei ehkä ihan niin nopeasti, ettei ehtisi joskus pysähtyä...

 

Kun viimeksi sain sähköpostin mieheltä, hän kertoi, että edelleen pelkää rakastua. Mutta miksi hän kertoo tämän minulle... ? <3

 

http://www.mtv.fi/lifestyle/tunteet.shtml/mita-enemman-saamme-sita-enemman-meilla-on-menetettavaa---tasta-syysta-rakastuminen-pelottaa/2014/01/1855320

 

 

On tulossa äitienpäivä. Tyttäreni aikoo valmistaa viikonloppuna seuraavanlaisen kakun. Se on kuulemma "siisti."

http://www.kinuskikissa.fi/sateenkaarikakku?hakusivu=1

Makunautintoja odotellessa... :)

 

Hyvää päivänjatkoa!

 

  • Tunnistepilvi / aakkosellinen lista

  • Henkilötiedot

    elaman.viivat*miukumauku*gmail.com


    Blogia saa kommentoida mistä näkökulmasta tahansa.