Kun mies puuttuu, nainenkin uinuu...

Tuskin sain herätyskelloa sammumaan... kello viisi aamulla... 
Olin kurkistellut yöllä pari kertaa ulos myrskyiseen pimeyteen -pysyisivätkö läheiset puut edelleen pystyssä, ja ajattelin mm. puolituntematonta naista (=vain vähän tuntemaani...) joka oli lähtenyt lapsineen risteilylle edellisenä iltana...?! Muutama vuosi sitten lämpö ja vesi loppuivat meiltä viikoksi. Taskulamppu päivystää edelleen sängyn vieressä... 

Omat lapset jäivät kotoisasti tuhisten nukkumaan jälkeeni, osa kissoista "kerjäsi" jo kukon laulun aikaan jotain, ruokaa tietty, puskemalla pohkeitani vasten keittiössä. Ja läpi meni, saivat haluamansa soosin. 



Naistenpäivä. 
Ei käynyt muutoin mielessäni, mutta facebookin uutisissa toistui tuo teema eri tavoin.
Ei ole mitään käsitystä siitä, miksi naiset tarvitsevat tällaisen päivän... ehkä esim. puolison on kerrankin muistettava naistaan? Ja ellei... nainen ei siis arvosta miestään niin paljon?? 
En ole tällaisten tehtyjen asioiden perään, yhtä lailla vierastaisin miesten päivää.

Minulla ei ole miestä ketä muistaa, on ollut, mutta ei nyt vähään aikaan ketään varteenotettavaa ehdokasta seurusteluun. Olen kyllä kirjoitellut jo useita kuukausia erään miehen kanssa, mutta olen jo ihan kyllästynyt, kun hänen kirjeensä ovat pelkkää pärinää, moottoreita ja työkalujen kilkatusta, omaa napaa ja elämää kyllä, miehistä näkökulmaa, mutta ei vahingossakaan sanallakaan mainintaa mahdollisista tunteista,(vain kommentti ulkonäöstäni, joka kuulemma "miellytti") eli niitä tunteita ei oletettavasti ole olemassakaan. Enkä jaksa tuhlata aikaa. Haluan siirtyä elämää eteenpäin, sillä viivyttely ja asioiden siirtely kertoo siitä, ettei ole tarpeeksi kiinnostusta tavata. Näin minä ajattelen. Tulee tietty sitten vastaan jos on tullakseen, eletään päivä kerrallaan ja nautitaan tästä hetkestä.

http://www.youtube.com/watch?v=boyNsXTNo44