Elämä kulkee sykleissä; toisinaan se vie kuin virran mukana, ei ole huolta oikein mistään, osaa nauttia ja olla. Viime aikoina eteeni on asetettu (en osaa sanoa, kenen tai minkä toimesta) haasteita, jotka piilevät alitajunnassa siihen malliin, että tulkitsen ne ns. hälytyskelloiksi, joita ei voi sivuuttaa mitään kautta ottamatta niistä edes vähäistä osaa kannettavakseen.

Kyse on työpaikan tuulista. Johtajuus vs. ihmisyys, arvottaminen vs. entiset tottumukset, luottamus vs. arvostelu, palaute vs. itsetunto...

"I have heard of spyware, but this is ridiculous!". Luulen, että olen tullut johonkin käännekohtaan elämässäni, mutta en vielä osaa sanoa, mitä se merkitsee tulevaisuutta ajatellen, sillä tarkoitus olisi tehdä asiat työssä näkyviksi jollain saralla, valittaminen kun sinällään ei auta eikä vie asioita mihinkään. Siispä en valita, vaan pidän mielipiteeni omana innoituksen lähteinäni, annan ehkä ymmärtää, mutten missään nimessä "ymmärrä" antaa mitään ylimääräistä, mistä koituisi väärinymmärrettynä lisää "juopaa" tai sirkushuveja. Nyt on "pelin" henki sellainen, että puita kaatuu ja sirkkelit soi, mutta en halua nähdä kaikkia yksityiskohtia.

Haluaisin tälle sen lopputuloksen, mistä työssäni tähänkin asti olen pitänyt, mutta mikä "jokin" on hautautunut virkakielen ja kapuloiden ja käsitteiden alle pölyyntymään. Mikä on työssä se tärkein asia, sitä haluan tehdä. Tänäänkin.

 

https://www.youtube.com/watch?v=ophCBm1VF7I