Jep. Olin kirjoittanut aika pitkän viestin tänne, kai se oli olevinaan jotain tärkeää, tai ainakin näppäimet rullasi mukavasti. No, loppujen lopuksi kadotin ilman tallennusta kaiken. Mutta niinhän tässä elämässä muutenkin lopuksi käy. Mitään ei mukaansa saa, tai en ole aivan varma, saako sittenkin, mutta kukaan ei tule kertomaan, missä muodossa elämä jatkuu tai sitten ei...ihan loputonta arvailua, joten jätän aiheen sikseen.

Viime aikoina kevät on herätellyt, ja olen riehaantunut taas käymään ryhmäjumpissa. Body Combat on tällä hetkellä yksi suosikeistani. Minussa taitaa piillä jokin pikkunyrkkeilijä. Koetan siinä ohjausta seuratessa samaistua ohjaajan lyönteihin ym. kehon dynamiikkaan. Koetan mallioppia lyönnit, mutta harjoitusta se vaatii edelleen. Kaikki lähtee kuitenkin siitä energiasta, mitä sattuu olemaan tallella, kehosta ja mielestä. Osaan olla melko armollinen itselleni, mutta kertaakaan ei vielä ole tullut ns. voittofiilis siitä, että olisi muka osannut jotain hyvin. Vaikka koetan siis "jättää esim. zumbaliikkeet zumbatunneille", sillä en käy ollenkaan niillä tunneilla. Mutta tässä se tarkoittaa kehon liikkeiden painotusta. Koska ryhmäjumpissa ei saa henkilökohtaista opetusta, osaaminen on ihan mutu-tuntua. Mutta aina kuitenkin on hyvä mieli, kun "leikin" lopettaa, ja se kertoo mielestäni jotain siitä, että asenne on kutakuinkin kohdallaan.

Lapsilla on murkkuikä. Se on tullut koettua. Toinen lapsista on ehkä toista hankalampi. On varottava sanojaan, ne otetaan aika kirjaimellisesti. Mutta ihmeen pitkää pinnaa heiltä myös löytyy. Kotona olen käynyt lähiaikoina vain  "kääntymässä", työtä kun olisi vaikka muille jakaa. Toiset ryyppää pyhänsä, minä teen töitä. Mutta mulle ei oikein tuo alkoholi ole koskaan maistunut. Monta syytä elämän varrella on ollut, jotta ei tarvitse siihen koskea. En ole absolutisti, varmaankaan, sillä en ole ajatellut niin, että esim. viini olisi kielletyllä listalla, sillä minulla ei ole sellaista listaa. Mutta sanotaan niin, että enemmän löytyy tekosyitä välttämiseen kuin ottamiseen. Ainakin ne kalorit jakaantuu sitten muualle.

Ystävä laidutti hienosti kymmenkunta kiloa Jutan Superdieetillä. Melkoista pitkäjänteisyyttä ja tarmokkuutta on naiselta vaatinut, mutta tosin hänellä ei ole jälkikasvua tai muuta "estettä" homman toteuttamiseen. Mutta upeaa nähdä, että joku osaa paneutua tosissaan, ja se tuo todella tulosta. Lipsahtelemalla saisikin vain pahan mielen. Tämä nainen on terästä, liekö vielä joku fitnesspimu jossain vaiheessa - no ainakin on mukavampi kyykkiä omassa puutarhassa, ja miehellään hienosti silmänruokaa.

Itse en ole dietannut koskaan, enkä ilmeisimmin tulekaan vahtimaan linjojani. Ei ole kovin vaikeaa kieltäytyä herkuista, sen linjan kun on vain valinnut, että kerran viikossa jotain hyvää. Se riittää minulle. Ei ole pakkomielteitä muita kuin rasvaton, maustamaton rahka marjakeitolla. :)

Sain viestin, sähköpostin siis, tältä iänkaikkiselta kirjeystävältäni, johon jaksoin panostaa aikani. Hän sanoo, että ajattelee minua, mutta minä en tunne sitä mitenkään. Jos välittää, voisi näyttää sen jotenkin. Ihan tyhjän päällä tuo ajatus, ei oikein nyt ota tuulta purjeisiin, enkä minäkaan ajattele, että hän varsinaisesti kovin vakavissaan olisi... En ole vastannut, ei ole tuntunut siltä, En halua teeskennellä mitään. 

Yksi lapsistani lähtee isänsä kanssa pian Espanjaan. Voi apua. Poika ei ole koskaan lentänyt. En ole minäkään, ja luulen, että "haaveeksi" omalta osaltani jääkin. Toivon paljon suojelusväkeä tuonne pilvien sekaan. Kauhea ajatellakin, että koneeseen tulisi jokin vika...

https://www.youtube.com/watch?v=opmPzZoxT0Q